Tänään mulla on hyvä olla, eilen mulla oli hyvä olla.

Toissaöinen kohtaus kesti neljä tuntia, märisin koko sen ajan välillä enemmän ja välillä vähemmän. Huusin, riehuin, heittelin tavaroita ja revin hiuksia päästäni. Musta tuntui, että mä kuolen. En voinut olla yksin ja onneksi mut pelastettiin, en tiedä mitä ois tapahtunut muuten. Se ei ollut normaali paniikkikohtaus, joita aina välillä saan ja joista selviän. Se sisälsi enemmän ahdistusta, kuin yksikään kohtaus aikaisemmin. Olin jo varma, että nyt on mun aika lähteä. 

Eilen kun heräsin voin jo paljon paremmin. Silmiin tosin sattui paljon sen neljän tunnin itkun jälkeen. Päätin illalla ottaa hieman irtiottoja. Hame päälle ja baariin. Tutustuin uusiin ihmisiin ja mulla oli pitkästä aikaa ihan älyttömän hauskaa. En vetänyt edes pahaa känniä ja sen huomasi tänä aamuna olosta. Olo oli hyvä ja ei tuntunut pahalta kävellä kotiin, hymyilin. Oon tänään ollut täynnä rakkautta ja iloa. Musta tuntuu, etten oo pitkään aikaan nauttinut elämästäni näin paljon. Ei se mitään, vaikka olenkin yksin, mä voitan tän. Tartten tuollaisia iltoja ja sellaisia ihmisiä, joita eilen tapasin. Heräsin tänään siihen, että banaanikärpänen yrtti tulla korvaani. Nauratti. 

Vaikka suurimman osan ajasta mä vaan haluaisin kuolla, niin silti oon päättäny pysyä hengissä. Mä haluan olla onnellinen.

- Minä