Tämäkin surkeus vielä! Jouduin koulusta pois lokakuussa ja nostin opintolainaa vielä marraskuussa. No nyt sen takia en saanut sossusta toimeentulotukea kuin 300e ja risat, joilla sain maksettua vuokran ja yhden laskun. Harmittaa kyllä, sillä tämän kuun laina meni kaikki muutossa ja alku kuussa laskuihin. Hitto! Eihän minulla jäänyt sitten enää kuin 20euroa, jolla pitäs maksaa vielä yksi puhelinlasku ja syödäkkin täytyisi. Oon niin huono rahankäyttäjä, oon joskus vielä todella pahasti ongelmissa tän holtittomuuteni takia. Tekee mieli huutaa, mutten viitsi, koska kämppis nukkuu. Ei olisi reilua herättää häntä, kun kipeenäkin vielä on raukka. :(

Mutta jospa sitten aiheeseen: rakkaus.

Olen ihminen, joka ihastuu helposti todella voimakkaasti. Olen monta kertaa ihastunut väärään ihmiseen.. Tai no jos totta puhutaan, niin aina. Ensimmäinen kunnon voimakkaan ihastukseni koin 14vuotiaana, mutta se oli niin yksipuolista, etten sitä mennyt ihastuksen kohteelleni paljastamaan. 16vuotiaana ihastuin itseäni hieman vanhempaan poikaan (vai mieheen?). Sekään ei mennyt niinkuin elokuvissa, sain kyllä vastakaikua tunteilleni, mutta yhtäkkiä hän vain kylmeni. Lupasi selittää ja minä pienillä 16vuotiaan tyttörukan aivosoluilla ja suurella sydämellä uskoin siihen. En saanut koskaan selitystä. Kun olin jo saanut suurimmat tunteeni häntä kohtaa kuoletettua, hän päätti ottaa minuun uudelleen yhteyttä. Ihastuin entistä voimakkaammin ja olin taas aivan myytyä tyttöä. Lopun voitte arvatakkin. Eikä yhtään auta, että jossain todella syvällä sisimmässäni tulen varmasti aina rakastamaan tuota ihmistä. 

Tuosta ihastuksesta hieman selvittyäni aloin seurustelemaan ihan huvinvuoksi pojan kanssa, joka oli ihastunut minuun. Täytin 17 ja hän tuli ystävänsä kanssa meille. Kännissä. Elämäni parhaat synttärit. Sovittiin kuitenkin hänen kanssaan, että lähtisin seuraavana päivänä heidän mukanaan heidän kotipakkakunnalleen. Heräsin aamulla siihen, että auto lähti pihastamme. Silloin join ensimmäistä kertaa kännit yksin. Noita selittämättömiä feidaamisia tapahtui useammin ja jo kahden kuukauden seurustelun jälkeen olin korviani myöten täynnä kyseistä henkilöä. Jätin hänet (myöhemmin hänen kaverit kertoivat, kuinka hän oli rehvastellut sillä, että hän muka olisi jättänyt minut).

Seuraava poikaystävä jätti minut kolme vuotta minua nuoremman tytön takia. JIPII!

Keväällä 2009 tapasin todella ihanan miehen ja hän oli minulle hyvä. Hänen kanssaan emme ikinä riidelleet oikein mistään, jotain pientä ja saatiin aina heti sovittua. Syksyllä minusta alkoi tuntumaan, että taidan tosiaan rakastaa häntä. Kerroin siitä hänelle ja vastaukseksi sain "rakkaus on niin suuri tunne, etten pysty siihen". Jatkoimme kuitenkin seurustelua, mutta minusta alkoi tuntumaan ettei hän välitä minusta. Tein monta tyhmää tekoa, joita en uskalla edes täällä paljastaa. Lopulta jätin hänet. Myöhemmin olen katunut tekojani paljon ja toivonut, että olisin vaan jaksanut odottaa sitä hänen rakkauttaan. Se olisi myös kyllä saattanut olla turhaa.

Kaksi seuraavaa onkin ihan oman lukunsa. Heistä kertomiseen menisi niin kauan aikaa, että kerron pääpiirteittäin. Olen heidän takiaan (enemmän jälkimmäisen) menettänyt aivan täysin itsetuntoni, en koe omaavani minkäänlaista ihmisarvoa, en tiedä enää mikä on oikein ja mikä väärin. Minut lyötiin maahan niin monta kertaa (sekä henkisesti, että fyysisesti) ja minua ei autettu. Viimeisimmältäni pyysin, että hän auttaisi minua, sillä häntä edeltävä oli jättänyt minuun jo syvät arvet. Hän lupasi auttaa, mutta hän vaan syvensi arpiani. Kukaan ei ikinä ole huutanut minulle niin rumia asioita, joita hän huusi. Kenenkään silmissä en ole koskaan nähnyt niin suunnatonta inhoa ja raivoa, kuin hänen silmissään. Myönnän toki, etten minäkään yhdessäkään parisuhteessani ole ollut mitenkään helppo tapaus. Silti.

Nyt minuun on ihastunut ihminen, minä en häneen. Haluaisin olla, haluaisin taas tuntea sen ihastumisen ihanuuden. Minusta tuntuu, etten ehkä tule pitkään aikaan ihastumaan kehenkään, olen pettynyt niin monesti. En pelkästään oman läheisyysriippuvuuden takia halua ryhtyä parisuhteeseen tämän ihmisen kanssa. Tiedän, että satuttaisin häntä pahimmalla mahdollisimmalla tavalla - pettämällä.

Tässäpä tämä.

- Minä