Tai itseasiassa haluan vieläkin.

Mä en tiedä enää mihin mä pakenisin tätä kipua. Ei ole varaa paeta alkoholiin, eikä tuo hetkellinen kivun aiheuttaminenkaan näköjään mitään auta. Tuntuu, kuin olisin hukkumassa. Hukkumassa oman pääni sisälle, pahoihin ajatuksiin, loputtomaan itseinhoon. 

Haluaisin olla itseni.

Mä en ole enää mä. Oon joku ihan muu. Kaikki asiat mitä mun elämässä on tapahtunut on muuttanut mut niin helvetin heikoksi, itsekkääksi, ylimieliseksi, inhottavaksi, vääristyneeksi, väsyneeksi ja pahaksi. Pelkään menettäväni järkeni. En uskalla puhua kenellekkään, en usko että kukaan voisi ymmärtää tai tajuaisi auttaa. 

Tänään heitin lasin lattiaan, tänään satutin itseäni, tänään satutin muita. Tänään mun tahto kuolla on voimakkaampi kuin pitkiin aikoihin, tänään musta tuntuu siltä, että voisin tehdä sen eteen jotain. Tänään musta tuntuu, että haluan hukkua. En oman pääni sisälle. Tänään mä haluan lopullisesti pois tästä ahdistuksesta. 

Mulla on kaksi vaihtoehtoa: nähdä vielä paremmat ajat tai lopettaa tää kaikki nyt, kun tuntuu ettei mikään enää auta.

Mä en tiedä enää kumpi kuulostaa paremmalta.

- Minä